Tietoa lihapohjaisesta ruokinnasta

Lemmikkien raakaliharuokinta on noussut vahvaan suosioon viime vuosina. Eikä ihme: puhtaat raaka-aineet, maistuvuus, monipuolisuus sekä soveltuvuus esimerkiksi monista allergioista ja yliherkkyyksistä kärsiville lemmikeille ovat avainasemassa siirryttäessä lemmikin raaka- tai lihapohjaiseen ruokintaan. Myös halu syöttää koiralle lajityypillistä ravintoa sekä tarkkailla koiranruoan kilohintoja ovat oikein hyviä syitä syöttää koiralle lihaa.

Näistä avaintekijöistä löytyvät myös tärkeimmät huomiot:

Puhtaat, suomalaiset raaka-aineet. Voimme varmasti kaikki olla yksimielisiä siitä, laadukas koiran liharuoka on valmistettu suomalaisista, puhtaista raaka-aineista. Kun lisäksi tuote-erät ovat jäljitettävissä ja seurattavissa, niin tiedät aina, mitä lemmikillesi syötät.

Maistuvuus. Jos koirallasi on taipumusta nirsoilla ruokakipon ääressä, voi ratkaisu löytyä jauhelihasta. Monipuolinen ja vaihteleva ruokavalio saa useimmat nirsoilijat putsaamaan ruokakuppinsa putipuhtaaksi kerta toisena jälkeen. Nappuloiden höysteeksi voi lisätä jauhettuja lihoja luuttomana, tai kokeilla valmiiksi kypsennettyjä lisukkeita!

Monipuolisuus. Tänään sika-nauta-jauhelihaa ja illalla rustoluita, huomenna broilerin palalihaa, keskiviikkona jauhettua lohta… Lihapohjaisella ruokinnalla koirasi ruokavaliosta saadaan monipuolinen, terveellinen ja suomalaisilla tuotteilla turvallinen tapa ruokkia ystäväsi.

Allergiaoireet kuriin. Hilseilevä turkki tai kutiavat korvat? Raakaruoka on lisäaineeton ja puhdas ruokintamuoto, jolloin tiedät tarkalleen, mitä koirasi syö. Jos koiralla epäillään ruoka-aineallergiaa tai yliherkkyyttä, voidaan niin sanottu eliminaatiodieetti toteuttaa helposti raakalihoilla. Liharuokinnalla koiran ruokavalioon voidaan helposti sisällyttää sopivia raaka-aineita ja jättää sopimattomat pois.

Lajityypillinen ravinto. Koira on alkujaan lihansyöjä, mutta se on vuosikausien saatossa sopeutunut hyödyntämään prosessoitua ruokaa sekä kohtuullisia määriä viljatuotteita. Koiran siirtäminen liharuoalle on siirtyminen kohti lajityypillistä, puhdasta ja terveellistä ruokintamuotoa.

Edullinen hinta. Raakapakasteiden kilohinnat ovat hyvin kilpailukykyisiä eri ruokintavaihtoehtoihin verrattuna. Syöttämällä lihaa koiralle kiittää paitsi koirasi, myös kukkarosi.

raakakupilla

Luithan myös tämän?

Raakalihamme ovat lemmikkieläimille suunnattuja täydennysrehuja. Koiran ja kissan lihapohjainen ruokinta ei ole rakettitiedettä, mutta pientä pohjatietoa raakaruokinnasta on hyvä hankkia ennen sen aloittamista. Suosittelemme osana monipuolista ja terveellistä ruokavaliota riittävien lisäravinteiden käyttöä – liian yksipuolinen ravinto saattaa pitemmällä aikavälillä johtaa erilaisiin puutostiloihin. Jokainen lemmikki on oma yksilönsä, niin ovat myös sen ravitsemukselliset tarpeet. Lemmikin omistaja on aina viime kädessä vastuussa lemmikkinsä ruokintaan liittyvistä päätöksistä.

Emme myöskään väheksy muita ruokintavaihtoehtoja: Yhdelle paras tapa ruokkia koiransa on puhdas barf-ruokinta, toiselle sopivin vaihtoehto voi löytyä laadukkaasta täysravintonappulasta tai vaikkapa niin kutsutusta kotiruokinnasta ja kolmannelle paras vaihtoehto on niin sanottu 50:50-ruokinta, jossa puolet on nappulaa ja puolet lihaa. Tarvittaessa voi olla tarpeen kääntyä eläinlääkärin tai lemmikkien ravintoterapeuttien puoleen.

Mitä raakaruokinta on?

Monipuoliseen ja terveelliseen koiran raakaruokintaan sisältyy yleensä pari hyvää nyrkkisääntöä:

  • ruokavalion pääraaka-aine on liha
  • sopivassa suhteessa luuta tai kalsiumia muussa muodossa
  • pieni määrä sisäelimiä
  • kasviksia tai muu kuidun lähde.

Ruoan joukkoon on hyvä tarvittaessa lisätä:

  • kalaöljyä (omega-3-rasvahappojen lähde)
  • E-vitamiinia (kuten pellavansiemenöljyä)
  • D-vitamiinia
  • sinkkiä
  • jodia (saa esimerkiksi merilevästä)

Perusterve aikuinen koira voi hyvin näillä eväillä. Suosittelemme vitamiini- ja kivennäistasapainon varmistamiseksi lisäravinteiden lisäämistä sen mukaan, mitä koira todellisuudessa syö. Noudatathan lisäravinteiden annosteluohjeita.

Ikääntyvälle koiralle voi olla hyvä lisätä nivelten hyvinvointia tukevia valmisteita.

Toinenkin hyvä nyrkkisääntö: Lähtökohtaisesti monipuolisen ravitsemuksen pohjana on hyvä käyttää eri eläinten lihoja sekä kalaa ja kananmunaa, jos koira niitä voi syödä. Toki ruoka-aineallergioista tai muista yliherkkyyksistä kärsivä koira ei välttämättä voi syödä kaikkea, ja onpa yksilöitä, jotka eivät voi syödä kuin yhtä sille sopivaa eläinproteiinia. Ruokavalio koostetaan kunkin yksilön tarpeista lähtien.

 

Miten paljon mitäkin?

Terveen aikuisen koiran, 20 kg, raakaruokinnan ruokakuppimalli voisi näyttää esimerkiksi tällaiselta.

Esimerkin ruokakupista löytyy yhteensä hieman alle 500 g ruokaa, josta 300 g lihaa, 100 g luullista lihaa (sis. 30 g luuta), 40 g maksaa ja 40 g kasvissosetta sekä lisäravinteet.

Sama asia toisin ilmaistuna:

Lihan osuus voi vaihdella yksilökohtaisesti 40-70 % välillä, ja vastaavasti luun osuus 30-60 prosenttia päivittäisestä ruokamäärästä. Sopiva kasvisten osuus voi koirakohtaisesti olla 5-8 %. Kasvisten osuutta voi lisätä tuomaan kuituja, nestettä sekä kylläisyyden tunnetta. Sisäelimiä voi tarjoilla esimerkiksi 8 % päiväannoksesta. Maksa, joka on tärkein sisäelin raakaruokinnassa, sisältää runsaasti A-vitamiinia. Rasvaliukoisena vitamiinina se voi liikaa syötettynä pitkällä aikavälillä kertyä elimistöön, ja tästä syystä maksan oikea syöttömäärä on hyvä tarkistaa. Maksan osuus ruokavaliosta viikkotasolla on minimissään 1,5 g / koiran painokilo. Toiset tykkäävät tarjoilla maksaa kerran viikossa kerta-annoksena, toiset antavat maksaa hieman joka päivä.

 

Tarkkaile tuotoksia – koiran kakka kertoo kaiken!

Erinomainen mittari koiran sopivaan ruokintaan on se, mitä toisesta päästä tulee ulos. Kun uloste on kiinteää ja sopivan tummaa ja koira ulostaa keskimäärin kahdesti päivässä, ollaan hyvällä tolalla. Vaaleankeltainen tai lähes valkoinen pipanoina ulos putkahteleva tuotos kertoo usein liian suuresta luun osuudesta ruokavaliossa, hyvin tumma ja löysänpuoleinen uloste voi kertoa - monen muun tekijän ohella - vaikkapa turhan runsaasta sisäelinannoksesta ruoassa. Poikkeuksellisen löysä uloste, tai vastaavasti ummetusoireet, vaativat aina toimenpiteitä jopa eläinlääkärikäyntiin asti, joten muista tarkkailla koirasi tuotoksia!

Tee ruokinnasta helppoa

Lihapohjaisessa ruokintatavassa on yhtä monta lähestymistapaa kuin on ruokkijoitakin. Toiset nauttivat siitä, että saavat laskea päivittäiset ravintoarvot mikrogramman tarkkuudella – ja toiselle tämä ajatus olisi kauhistus. Joku saattaa kammoksua raa’an lihan käyttöä, ja suosii kypsennettyjä lihatuotteita. Toinen ruokkii koiransa sekaruokinnalla ja tarjoilee puolet täysravintonappulaa ja puolet lihaa. Tiedätkö mitä? Nämä kaikki tavat ovat ihan yhtä oikeita.

Oletpa pikkutarkka makrojen laskija tai 50/50-ruokkija, terveisemme kaikille ovat samat: Tee ruokinnasta sinun arkeesi ja mieltymyksiisi toimivaa. Mutta ennen kaikkea, tee lihapohjaisesta ruokinnasta helppoa. Lihapohjainen ruokinta ei tarvitse olla rakettitiedettä, vaan sen voi pitää simppelinä. Kunhan kokonaisuus säilyy eheänä ja monipuolisena viikkotasolla laskettuna, ei perusterveelle aikuiselle koiralle pitäisi päästä syntymään puutostiloja.

Helppo vaihtoehto raakaruokintaan ovat täysravintovalmisteet. Raakatäysravintopulliimme on lisätty kaikki koiran perusravitsemukseen tarvittavat vitamiinit, kivennäiset sekä kalsium – tietenkin koiralle optimaalisessa suhteessa. Pullat ovat helppokäyttöisiä kaiken kokoisten koirien raakaruokintaan.

Kuinka paljon raakaruokaa annetaan?

Aikuiselle koiralle lähtökohtana ravinnon määrässä voidaan pitää 1,5-3 % koiran painosta. Tässä esimerkkejä ravinnon määrästä päivätasolla, laskettu 2,5 % mukaan:

5 kg10 kg15 kg20 kg25 kg30 kg
125 g250 g375 g500 g625 g750 g

35 kg

40 kg45 kg50 kg55 kg60 kg
875 g1000 g1125 g1250 g1375 g1500 g

Ruoan määrään vaikuttavat muun muassa koiran koko, ikä ja aktiivisuustaso.

Koiran koko. Pienikokoiset koirat syövät todennäköisesti suhteessa isompia annoksia kuin isot koirat, sillä pienten koirien aineenvaihdunta ja energiankulutus on usein nopeampaa. Kokonaisenergian saannissa tulee huomioida myös päivittäin saatavat muut syötävät (puruluut, herkut ja välipalat), sillä kannattaa muistaa, että vyötärölinja saattaa myös kadota yllättävän nopeasti.

Koiran ikä. Terhakka juniorikoira kuluttaa selkeästi enemmän energiaa kuin seesteinen seniorihauva. Pentujen ravinnontarve voi kohota jopa 10 prosenttiin pennun painosta, siinä missä mukavuudenhaluiselle, laiskanpulskealle koiravanhukselle riittää mainiosti 1,5 % annoskoko (jos lasketaan mukaan se jokapäiväinen possunkorva, joka on saatu ruoan päälle joka ikinen päivä viimeiset 9 vuotta, niin ehkä 1,2 %).

Aktiivisuustaso. Jos koiralla on tarvetta tarkkailla vyötärölinjaansa tai se muutoin kuluttaa vähän, mennään ruokamäärässäkin asteikon alalaidassa. Aktiivisille, runsaasti energiaa kuluttaville koirille tarjoillaan ruokaa enemmän. Myös raaka-ainevalinnoilla on merkitystä: laitetaanko kuppiin vähärasvaisia eväitä, vai koostuuko suurin osa ruoasta lihaisesta rasvasta.

Koira itsessään on paras mittari. Kun tunnustelet koiraasi kylkiluiden kohdalta, voit turkin alta tuntea kevyen rasvakerroksen, ja sen alta kylkiluut. Jos kylkiluita ei tunnu edes tunnustelemalla, voi olla tarvetta tarkastella ruoan annoskokoa ja -sisältöä. Jos kylkiluut ja/tai selkäranka tuntuu, on ruoan määrää ja/tai energiatiheyttä tarpeen lisätä.

Raakana vai kypsänä?

Puhumme paljon lihapohjaisesta ruokinnasta. Tälle on selkeä syy: Meidän mielestämme on ihan OK kypsentää koiralle syötettävä liha. Siksi emme puhu ainoastaan raakaruokinnasta tai barffauksesta, vaan puhumme lihapohjaisesta ruokinnasta.

Syitä lihojen kypsentämiseen voi olla monia: koiran ruoansulatus ei välttämättä siedä raakaa lihaa. Ehkä omistaja kokee kypsennetyn lihan tarjoamisen mieluisammaksi kuin raa’an. On toki totta, että kuumentaminen tuhoaa monia vitamiineja ja aminohappoja, mutta jos koirasi vatsa toimii, turkki kiiltää ja silmät loistavat kypsennetyllä liharuoalla, on tämä meidän mielestämme erittäin OK. Jos koirasi on pelkällä lihapohjaisella ruokavaliolla, muistathan varmistaa monipuolisen ja tasapainotetun ruokavalion.

Huomaathan myös, että suosittelemme kypsentämään ainoastaan luuttomia lihatuotteita.

Miten siirrän koirani raakaruoalle?

Haluat siirtää koirasi raakaruoalle? Hienoa! Tapoja vaihtaa raaka- tai lihapohjaiselle on yleensä kaksi: hitaammalla, asteittaisella vaihdolla tai kertaheitolla. Kummassakin tavassa on hyvä muistaa peruslähtökohdat:

  • Yksi uusi proteiini kerrallaan. Raakaruokintaan vaihtamiselle ei ole kiire, anna koirasi suolistolle aikaa totutella uuteen ruokintamuotoon ja uuteen raaka-aineeseen. Näin saadaan myös kiinni mahdollisia yliherkkyyksiä aiheuttavat raaka-aineet.
  • Aloita luuttomalla lihalla. Luuainekseen totuttautuminen voi olla hitaampaa kuin luuttomaan lihaan totuttaminen. Tarkkaile koirasi jätöksiä.
  • Vaihtoprosessi läpi kuukaudessa. Perusterve, aikuinen koira ei ehdi alkaa kärsiä puutoksista, jos vaihtosuunnitelman läpivientiin käytetään kuukausi.
  • Muista lisäravinteet. Muista lisäravinteet tasapainotetun ruokavalion takaamiseksi.

 

Tarvittaessa, voit aloittaa kypsentämällä. Jos raaka tuntuu vievän koiran vatsan löysälle, voit aivan hyvin alussa kypsentää lihat. Helposti kypsennys tapahtuu paistamalla pannulla (ilman paistorasvaa), reunallisessa astiassa uunissa tai vaikkapa keittämällä.

Vinkki: Kennel-Rehun annospussit voi laittaa avaamattomina kattilaan keittymään. Seuraavalla kerralla, jätä kypsennysaste pykälän verran raaemmaksi, ja sitä seuraavalla kerralla taas vähän raaemmaksi ja niin edespäin.

 

Esimerkki suunnitelmasta raakaruokintaan siirtymisessä

Yksi malli ruokavalion vaihtoon nappulasta raa’alle:

  1. viikko, valitse jompikumpi aloitustapa: 
      a) asteittainen vaihto nappulasta lihaan
      b) nappulat kerralla pois, ja kuppiin tilalle jauhettua lihaa
  2. viikko: lisätään ruokavalioon 1-2 uutta eläinproteiinia ja aloitetaan totutus sisäelimiin (luuainekseen totuttelun voi aloittaa)
  3. viikko: totutetaan asteittain luuainekseen sekä taas 1-2 uuteen eläinproteiiniin
  4. viikko: nostetaan luuaineksen määrä tavoitetasolle -> raakaruokintamalli normalisoituu.

Muista lisäravinteet. Valitse monivitamiinivalmiste, jolloin lisät tulevat helposti yhdestä purkista. Jos koirallasi on allergioita tai hyvin herkkä ruoansulatus, lisäravinteet voi olla hyvä lisätä yksitellen ja pikkuhiljaa ruokavalioon. Vatsa saa aikaa tottua myös lisäravinteisiin, ja näin voidaan myös seurata, jos joku lisäravinnevalmiste ei sovi koiralle.  

 

  1. a) Asteittainen vaihto nappularuoasta lihapohjaiseen ruokintaan

Asteittaiseen vaihtoon nappulasta lihapohjaiseen ruokintaan on monia syitä. Yksi voi olla erittäin herkkävatsainen koira tai että koira ei ole aiemmin tottunut syömään lihoja, varsinkaan raakana – kukaan ei varmasti halua ripulikierrettä lemmikkinsä kohdalle, joka saattaa koitua herkälle yksilölle liian rajusta ruokavalion vaihdoksesta.

Asteittaiseen raakaan lihaan totuttamiseen kannattaa käyttää vähintään viikko, erittäin herkkävatsaisilla koirilla pitempäänkin. Valitse lihalähteeksi luuton, helposti sulava liha, jonka tiedät soveltuvan koirallesi. Tällaisia ovat monesti olleet kalkkuna tai broileri. Lisää ensimmäisenä päivänä koirasi ruokakuppiin pieni määrä lihaa. Seuraavana päivänä lihan määrää lisätään hieman, ja näin lihan osuutta nostetaan asteittain. Kun huomataan, että koiran ruoansulatus sietää uuden ravintoaineen, ruvetaan lihan määrää lisäämään entisestään ja nappulan määrää vähentämään samassa suhteessa.

 

  1. b) Vaihto kerralla lihapohjaiseen ruokintaan

Monet haluavat vaihtaa raakaruokaan kertaheitolla. Tämä on ihan toimiva vaihtoehto etenkin, jos tiedät koirasi sietävän raakoja lihoja (ja vaikka et tietäisikään – koiran ruoansulatus on yllättävän tehokas toiminnallinen paketti!) Voit käyttää vaihdon yhteydessä myös vatsaa tasapainottavia pektiini- ja maitohappovalmisteita.

Edellisellä ruokintakerralla koirasi syö tuttua nappulaa, seuraavalla annoksella sitten vain pelkkää lihaa. Toiset saattavat puhua paastottamisen puolesta tässä yhteydessä, mutta tänä päivänä paastottamista ei välttämättä suositella. Jos koirasi syö esimerkiksi kahdesti päivässä, on välissä riittävästi aikaa suolen luonnolliselle tyhjentymiselle.

Valitse lihalähteeksi luuton, helposti sulava liha, jonka tiedät soveltuvan koirallesi. Tällaisia ovat monesti olleet kalkkuna tai broileri.

  1. Kun ruokakupista on muutaman päivän löytynyt pelkkää lihaa ja vatsa toimii, voidaan ravintoon lisätä uusi eläinproteiini (esimerkiksi nauta, vaikkapa vatsaystävällisenä naudanmahana) ja aloittaa samalla totutus sisäelimiin. Sisäelimet, erityisesti ravintoarvoiltaan tärkeä maksa, on aika tuhtia tavaraa ja se vaatii usein koiralta totuttelua, eli aloita pienin annoksin. Huomioithan, että raakaruokinnassa sydäntä ja mahaa ei lasketa sisäelimiksi.
  2. Seuraavaksi mukaan otetaan luuainesta sisältävää ravintoa. Alkuun voi olla hyvä valita jauhelihaa, joka sisältää luuta, ja seuraavassa vaiheessa testata kokonaan syötäviä, helposti sulavia luita – esimerkiksi broilerinkauloja tai broilerinsiipiä. Aloita maltillisesti: luuaines voi tottumattomalla koiralla vetää vatsan löysälle, tai tottuneellakin koiralla liian isona kerta-annoksena aiheuttaa ummetusta. Voit lisätä mukaan taas yhden uuden eläinproteiinin (esimerkiksi jauhettu lohi).

  3. Luuaineksen määrä nostetaan koiralle sopivalle tasolle. Kun koiran elimistö sulattaa hyvin luuainesta, voi koiralle alkaa tarjota kokonaisia syötäviä luita, kuten vaikkapa broilerinsiipiä tai kalkkunankauloja tai vielä rouheampaa pureskeltavaa, kuten sian selkärankaa. Ruokavalioon lisätään seuraava uusi eläinproteiini, esimerkkinä vaikkapa poro - ja huom., useimmiten saatavilla oleva jauhettu poro on luupitoista, joten tässäkin yksi vaihtoehto kalsiumin tarpeen takaamiseksi. Muistathan, että liian suuri luuaineksen määrä koiran ruokavaliossa ei hyödytä lemmikkiä.

Noin neljässä viikossa koirallesi on totutettu useampi (vähintään kolme, neljä) eri eläinproteiinia, sisäelimiä sekä luupitoiset ainekset. Tästä eteenpäin vain taivas on rajana uusien raaka-aineiden, erilaisten luiden tai vaikka palalihojen muodossa. Ruokakuppiin voi halutessaan lisätä vaihtelua kokonaisilla kananmunilla, raejuustolla, erilaisilla kaloilla (osa järvikaloista tulee aina kypsentää loistartuntavaaran vuoksi), hirvellä, jäniksellä, ja mitä ikinä tahdotkaan koirallesi tarjota.

Muista lisäravinteet. Monipuolinen, tasapainotettu liharuokinta tarvitsee lisäravinteita. Purkista saa jauheina ja tabletteina koirille ja kissoille suunniteltuja monivitamiinivalmisteita, tai voit halutessasi koostaa ne erikseen. Tärkeimmät lisät ovat sinkki, D-vitamiini, E-vitamiini (esim. pellavansiemenöljystä) ja jodi (esim. merileväjauheesta).  Elintärkeä kalsium saadaan ruokavalion luuaineksesta sekä A-vitamiini sisäelimistä (erityisesti maksa).

 

Muista myös kypsennetty vaihtoehto. Puhumme paljon tässä yhteydessä raakaruokinnasta, ja ohjeistus on ajateltu nimenomaan raakaruokittavalle koiralle. Toisille koirille kypsennetty liha vain yksinkertaisesti toimii paremmin. Voit oikein hyvin soveltaa ohjetta myös kypsennetyillä lihoilla, mutta korvaa luupitoiset lihat ja luut purkista saatavalla kalsiumlisällä.

Miten siirrytään raakaruokintaan? Käytännön case-esimerkki: Hertta

Jokaisen koiran matka raakaruokittavaksi on omanlaisensa, siksi yhtä ja kaikille sopivaa ohjetta on hyvin vaikea antaa. Haluamme kuitenkin tuoda esille yhden konkreettisen ja todellisen esimerkin helpottamaan ruokavalion suunnittelua omalle koiralle.

Älä epäröi ottaa yhteyttä tarvittaessa ammattitaitoiseen raakaruokintaneuvojaan, joka tekee koirallesi yksilöidyn ruokintasuunnitelman.

Tässä Hertta-tanskandoggin esimerkkiruokavalio viikkotasolla raa’alle siirtymisestä. Aiemmin Hertta söi pelkkää nappulaa ja lohiöljyä. Hertalla ei ollut tiedossa ruoka-aineallergioita, joten ruokavalioon saatiin lisättyä hyvin monipuolinen kirjo erilaisia eläinproteiineja. Hertta painoi 63 kg. Tälle koiralle sopiva päiväannos oli 1200 g (eli noin 2 % painosta), josta 600 g oli lihaa, 500 g luuta ja loppuun 100 grammaan sisältyivät sisäelimet ja kasvikset.

 

Viikko

Ruokavalio viikkotasolla

viikko 1, siirtyminen kerralla

kalkkunanjauhelihaa ja naudanmahaa, lohiöljy, maitohappobakteeri, AB-piimä

viikko 2

uutena lisättiin luullinen broilerinjauheliha, (broilerin siipi), merilevä

viikko 3

uutena lisättiin naudanliha, naudanmaksa, sika-nautajauheliha, luuton broileri, broilerin sisäelimet, kasvissose, pellavaöljy

viikko 4

uutena lisättiin broilerin kaulat ja siivet, naudan rustoluut, sian luut, sinkki ja D-vitamiini

 

Pari viikkoa alussa Hertta söi vatsaa tasapainottavia maitohappobakteereja sekä AB-piimää helpottamaan vaihdosta. Kun vatsa toimi, jätettiin nämä pois. Broilerin kokonaiset siivet aiheuttivat alkuun vatsan huonontumista, minkä vuoksi siivet jätettiin pois ja annettiin ruoansulatuksen tottua luupitoiseen vähän hitaammin. Yksittäisiä eläinproteiineja saatiin lisättyä vauhdikkaasti, sillä Hertalla ei ollut allergioita. Kuitenkin, jokainen uusi asia ruokavaliossa otettiin mukaan yksitellen, ja välissä tarkistettiin tuotteen sekä annostelun sopivuus muun muassa seuraamalla toisesta päästä ulos tulevan tuotoksen laatua.

Seuraavina viikkoina ruokavalioon ilmestyivät myös lohi, poro, lammas, kalkkunankaulat ja kalkkunankoivet sekä kananmuna.

"Koska Hertan kohdalla ei hoidettu mitään allergiaa tai iho-oiretta, olivat raakaruokinnan parhaat ja selkeimmät erot aiempaan ruokavalioon nähden kiinteytynyt kehonkoostumus, selkeästi erottuva lihaksisto ja jo aiemmin hyvinvoiva turkki sai vielä ekstrasilauksen kiiltoa. Omistajana olin tyytyväinen, kun tiesin tarkalleen, mitä koira syö - puhtaita, kotimaisia raaka-aineita, ilman väri- tai säilöntäaineita. Liharuokinnan ansiosta Hertta oli myös loistavassa lihaskunnossa aivan loppuun saakka." -Heidi R.

Koiran Eliminaatiodieetti

Eliminaatiodieetissä koiran ruokavalio pelkistetään sellaiseksi, että koira syö ainoastaan ravintoa, joka ei aiheuta oireita. Koiran oireilukierre katkaistaan ja ”tilanne nollataan”, ja sen jälkeen ryhdytään lisäämään uusia raaka-aineita ruokavalioon yksi ainesosa kerrallaan. Näin saadaan selvitettyä, mitkä raaka-aineet koiralle sopivat ja mitkä taas aiheuttavat oireita. Eliminaatiodieetti on hidasta, mutta yleensä varsin palkitsevaa, kun lopputulemana on terve, hyvinvoiva lemmikki!

Eliminaatiodieetillä myös herkut, välipalat ja koulutusnamit pitää jättää hetkeksi pois (tuotesisältöjä kannattaa muutenkin lukea pussin kyljestä: moni ruoka ja herkku voi sisältää yllättäviäkin ainesosia).


Raakaruokinnalla eliminaatiodieetti aloitetaan yhdellä, helposti sulavalla raaka-aineella, jonka tietää varmasti sopivan. Sellainen voisi olla esimerkiksi kalkkunanjauheliha. Jos allergian aiheuttajaa ei tiedetä tai niin sanotusti ”kaikki allergisoi”, suositellaan eliminaatiodieetti aloitettavan raaka-aineella, jota koira ei ole syönyt aiemmin. Tällainen voisi olla esimerkiksi riistan liha, kuten poro. Vinkki! Jos tuntuu, että raaka liha aiheuttaa vatsaoireita, kokeile, sopisiko koirasi eliminaatiodieettiin paremmin kypsennetty, luuton liha.

Kun ensimmäistä raaka-ainetta on syöty pari kuukautta ja oireet on saatu kuriin, voidaan lähteä testaamaan seuraavaa valkuaislähdettä. Mikäli oireet palaisivat, poistetaan ainesosa ruokavaliosta välittömästi ja palataan ruokinnassa yksi pykälä taaksepäin. Tiesitkö, että ruoka-aineperäiset allergiat voivat vaikuttaa elimistössä jopa kahdeksan viikkoa? Tämän takia, allergiaa tai oireita aiheuttaneen ravintoaineen poistamisen jälkeen pitäydytään seuraavat kaksi kuukautta koiralle sopivassa raaka-aineessa. Vasta sen jälkeen voidaan lähteä kokeilemaan seuraavaa, uutta valkuaislähdettä.

Huomaathan, että allergiaa aiheuttaa yleensä eläinproteiini eli eläinvalkuainen: näin ollen rasvat ja öljyt eivät yleensä aiheuta allergioita. Toki on olemassa yksilöitä, joille joku tietty raaka-aine ei sovellu yhtään missään muodossa. Tämä on kuitenkin suhteellisen harvinaista.

Eliminaatiodieetin aikana on hyvä pitää ruoka- ja oirepäiväkirjaa. Kirjoita ylös päivämäärä, syötetty ravinto sekä mahdolliset oirekuvaukset ja suoliston reaktiot uusiin raaka-aineisiin. Näin pysyt paremmin kartalla siitä, missä mennään koirasi ruokavalioremontin kanssa.

Tsemppiä!

Hygienia lemmikkieläinten raakaruoan käsittelyssä

Lemmikkieläinten raakaruokaan ja raakaruokintaan liittyy suurempia mikrobiologisia riskejä kuin lämpökäsiteltyyn ruokaan. Kun siis käsittelet lemmikkisi raakoja raaka-aineita, muistathan nämä toimintaohjeet:

  • Säilytä ja sulata raakaruoka pakkauksessaan ja selvästi erillään elintarvikkeista. Huolehdi, että sulamisnestettä ei pääse valumaan jääkaappiin tai keittiön pinnoille. Suosittelemme kannellista astiaa.
  • Älä käytä raakaruoan käsittelyssä samoja välineitä ja astioita kuin ruoanlaitossa. Pöytäpinnat on hyvä pyyhkiä puhdistusaineella raakaruoan käsittelyn jälkeen.
  • Pese astiat, välineet ja lemmikin ruokakuppi kuumalla vedellä ja pesuaineella käytön jälkeen. Pidä koiran ruokailupaikan ympäristö puhtaana (myös luunsyöntimatto).
  • Älä koske raakaruokaan käsin. Pese aina kädet hyvin heti raa’an ruoan käsittelemisen jälkeen.
  • Muista myös jälkihoito: kerää ulosteet hygieenisesti ja laita sekajäteastiaan. Ulosteet voivat levittää haitallisia mikrobeja myös maahan jätettynä.

Lue Ruokaviraston ohje kokonaisuudessaan täältä.

Pakastelihojen oikeaoppinen sulattaminen ja säilyttäminen

Säilytä jäiset pakastetuotteet aina vähintään -18 asteessa. Ota ruokaa sulamaan kerralla vain tarpeen mukainen määrä. Sulata tuotteet reunallisessa, kannellisessa astiassa erillään ihmisten elintarvikkeista. Jäinen 500 g jauhelihapakkaus sulaa yön aikana jääkaapissa mukavan hyhmeiseksi, helpommin käsiteltäväksi palaksi.

Sulatetut tuotteet säilyvät jääkaapissa tuotteesta riippuen noin 2-4 vuorokautta.

Jos sulatat pötkömallisia raakalihoja, voi olla hyvä vinkki tehdä jäiseen pötköön pieni viilto ja sulattaa pötkö reunallisessa astiassa. Esimerkiksi 500 g painoinen pötkö sujahtaa sulamaan tyhjään 1,5 litran pulloon. Tällä viiltotekniikalla estetään nestepitoisempien tuotteiden (joskus hallitsematon) purskahtaminen, kun sulatettu pötkö avataan käyttöön.

Jos jauhelihapakkaus pitää saada sulatettua käyttöön nopeasti, voi vakuumipakatun pussin laittaa kuumaan veteen sulattelemaan. Huoneenlämmössä jauheliha sulaa käsittelykuntoon 1-2 tunnissa, kokonaan sulaksi noin neljässä tunnissa. Tähän vaikuttaa tietenkin ympäröivä huonelämpötila, jopa vuodenaikakin; esimerkiksi kesäkuumalla keittiön tasolla ruoan sulattelussa kehotamme erityistä tarkkaavaisuutta. Kaikista eniten suosittelemme sulattamaan tuotteet jääkaapissa.

Esimerkiksi jauhettu maksa voi olla sellainen tuote, että sitä tarvitsisi sulattaa kerralla vain pienemmän määrän. Voit ottaa jäisen maksapaketin hengittelemään pöydälle hetkeksi, ja terävällä veitsellä pilkkoa maksan sopiviin annoskokoihin.

Muistathan pestä kädet ja työvälineet käsiteltyäsi raakaa lihaa.

Mitä on jauhelihasta irtoava neste?

Otat jauhelihapaketin pakastimesta, sulatat sen ja kas - jauhelihapussin pohjalla on nestettä. Moni kuvittelee punertavan nesteen olevan verta. Joskus kuulee mainittavan jopa väitteen siitä, että verta lisättäisiin jauhelihan joukkoon.

Voimme kertoa, että tämä ei pidä paikkaansa. Pakkauksista löytyvä neste on kudosnestettä, eli lihasnestettä. Kun lihaeläin teurastetaan, veri valutetaan pois. Jauhetun lihan mukana olevissa hiusverisuonissa ei siis ole enää verta. Pakkauksessa oleva kudosneste on niin ollen lihassa ja sisäelimissä luontaisesti olevaa nestettä (saattaa mukana olla ehkä myös pienen pieniä jäämiä verestä). Nisäkkäissähän on luonnostaan vettä noin 70 prosenttia, ja suurin osa niistä on varastoitunut lihaksiin ja lihaksistoon.

”Miksi teidän jauheliha on niin vetistä / veristä?”

Tämänkin kysymyksen kuulemme suhteellisen usein. Edellä olevan kohdan mukaisesti olemme jo oppineet, että kyse on kudosnesteestä, ei verestä.

Kun paloiteltu liha jauhetaan, kudoksen rakenne hajoaa ja kudosnestettä irtoaa. Nesteen määrään vaikuttavat paitsi lihan laji, mutta myös eräkohtaiset vaihtelut ja esimerkiksi teuraseläimen ikä ja nestetasapaino teurastushetkellä. Myös lihan pakastaminen ja sulattaminen rikkoo jauhelihan rakennetta entuudestaan, jolloin nestettä tuntuu olevan enemmän kuin ennen pakastamista. Sama ilmiö havaitaan esimerkiksi pakastetuissa marjoissa: pakkaseen menee ihanan kiinteitä mansikoita, mutta sulatettu mansikkarasia ui nesteessä. Kuulostaako tutulta?

Toinenkin ajattelemisen arvoinen huomio. Oletko miettinyt, että kaupassa myytävissä ihmisten jauhelihapaketeissa tätä kudosnestettä ei ole, että se olisi jotenkin kiinteämpää tavaraa? Oletko myös kiinnittänyt huomiota siihen, että hyvin monilla valmistajilla on nykyisellään lihapaketin pohjalla imukykyinen imupaperi? Voimme varmasti tehdä jonkinlaisen yhteenvedon näistä huomioista.